You'll never see me cry

Ja viikko pyörähti käyntiin taas tavalliseen tapaan. Maanantai aamut on yleensä mun mielestä ihan järkyttäviä, niinkuin varmaan useimpien mielestä. Tänään kuitenkin päätin, että aion edes yrittää olla hyvällä tuulella tämänkin päivän. Ja ainakin mä nyt tähän asti olen onnistunut.
Lopetin siis juuri koulun, kun oli ihan vain kolme tuntia tänään. Niin mukavaa! Kohta lähden tästä kampaajalle pitkästä aikaa. Viimeksi menin juuri ennen konfirmaatiota ja siitä taitaakin olla melkein 3 vuotta. Välttelin ennen hiuksien leikkuuta aina kun vain pystyin, sillä halusin hiuksistani pidemmät, nykyään olen kuitenkin aina silloin tällöin jo antanut kaverin leikata huonot latvat pois. Mun päässäni vain on jokin periaate, että hiuksia ei saa leikta, vaikka tiedän että ne sen jälkeen näyttävät paljon paremmilta!